Heikki Wirsu kuoli tasan 40-vuotta sitten Raahen sairaalassa. Olin tuolloin 10-vuotias ja Heikin kuolema oli ensimmäinen suvussani tapahtunut, joka kosketti merkittävästi omaa elämääni. Muistan Heikin hautajaiset. Arkku oli avoinna Rantakatu 52:n pihalla kauniina kesäpäivänä ennen varsinaista hautaamista. En muista siunaustilaisuudesta mitään, mutta hautajaiskulkueen muistan vielä varsin hyvin. Heikki vietiin hevosen vetämillä kärryillä Raahen hautausmaalle, koska hän oli entinen hevosmies. Olga-mummo ei jaksanut osallistua hautajaisiin, sillä hän oli joutunut samaan aikaan sairaalaan kuin Heikki. Vajaa kuukausi myöhemmin nukkui pois myös Olga. Noista hautajaisista en minulla ei ole muistikuvia.
Tuon kesän jälkeen Rantakatu 52 ei tietenkään enää ollut entisenlaisensa. Itse aloin pelätä yöpyä tuossa vanhassa rakennuksessa, koska mieleeni syöpyi papan avonainen arkku pihamaalla. Vaikka minulle kuinka selitettiin, että Heikki ja Olga eivät kummittele rakennuksessa, öisin vanhan talon äänet kuullostivat siltä, että vanha pariskunta liikkuu vielä vintillä. Pelko meni ohi vasta 1970-luvun alussa kun aloin tulla murrosikään.
Vt. päätoimittaja Mukkala
