Jorriinien ja löökien jäljillä
- Mitä entiset raahelaiset kasvattivat rekkooleissaan ja ryytimaissaan, ja mitä niistä vielä on jäljellä? Puutarha-alan opiskelijat Elisa Vappula ja Minna Bomström tutkivat vanhoja pihoja Vanha Raahe kuntoon -hankkeelle.
Vanha Raahe -kuntoon-hanke on edennyt raahelaisten pihojen perille. Nyt syynätään, mitä vanhoja perinteisiä kasveja, puita ja pensaita on raahelaispihojen ryytimailla ja rekkooleissa kasvatettu, ja mitä niistä on vielä jäljellä. Kasvit ja pihat kuvataan ja tiedot kootaan osaksi Raahen kulttuuriympäristöohjelmaa.
Oulun seudun ammattikorkeassa maisemansuunnittelua opiskelevalle Minna Bomströmille ja puutarhataloutta opiskelevalla Elisa Vappulalle pihaprojekti on melkeinpä unelmakesätyö. Myös kaupungilla työharjoittelussa oleva Anne Hentilä kehuu hanketta mielenkiintoiseksi. Oppaana heillä Raahen vanhoilla pihoilla on puutarha-- ja ruusuharrastaja Paula Pirinen.
Opiskelijoiden tehtävänä on käydä kesä-heinäkuun aikana läpi mahdollisimman monta projektityöntekijä Outi Järvisen etukäteen kartoittamaa vanhaa raahelaispihaa, etsiä sieltä perinteiset koriste- ja hyötykasvit, puut ja pensaat, tunnistaa, kuvata ja kirjata ne.
Pirisen mukaan ajatuksena on, että kun perinteinen raahelaispiha alkaa kasvikartoitusten jälkeen selvitä, siitä tehtäisiin mallit, joiden mukaan Puu-Raaheen voitaisiin perustaa uusia perinnepihoja.
Hän harmittelee, että uudisrakennetuissa ja monissa peruskorjatuissakin raahelaispihoissa vanhat lajit on hävitetty ja tilalle tulee asvalttia ja uusia kasveja.
– Muutamia vanhoja pihoja on kuitenkin säästynyt ja yksi sellainen on Reiponkadulla.
Pirttiahon Fannyn pihapiiri on säilynyt liki entisellään. Nykyinen asukas, Paavo Pautio kertoo, että pihan perällä oleva, pian kukkimaan puhkeavalla maatiaisomenapuulla on koskettava tarina.
Omenapuun istutti Lauri Pirttiaho siemenestä 1939 ennen sotaan lähtöään. Hän kaatui ja hänen leskensä Fanny ja tyttärensä ovat sen kasvattaneet.
Nyt juuri ovat Paution vaalimalla pihalla kukkaan puhkeamassa kullerot, valkovuokot, esikot ja narsissit lopettelevat kukintaansa. Sateen ja ruohonleikkuun jälkeinen tuoksu huumaa suojaisessa puutarhassa.
Pirttiahon piha on siitä erikoinen, että siellä on lukuisia vanhoja täkäläisittäin harvinaisia, lehtipuita, kuten lehmuksia ja tammi.
Hennonvihreä tammi kukkii ja lehmuksen silmut kukertavat punaisena ja vihreänä.
Myös ruusut, varjoliljat, jasmikkeet, syreenit, saniaiset ja akileijat ovat perinteisiä vanhan Raahen pihakasveja. Paunion puolivillissä puutarhassa ne kaikki saavat jatkaa kasvuaan nokkosten ja voikukkien seassa.
– Käänsin juuri perunamaan, istutan sinne perunaa, ruohosipulia siellä on vaikka kuinka paljon, naurahtaa vanha herra.
Hänelle vanhat kasvit ovat tärkeitä ja juuri hänenlaisensa asujat nousevat pihojen kartoituksessa arvoonsa.
Tavallisten raahelaisten ryytimailla on kasvatettu viini- ja karviaismarjoja, raparperia, perunaa, sipulia ja juureksia.
Hienot koristekasvit ovat kuuluneet enemmänkin porvarispihoille. Siemeniä ja kasveja on tuotu ulkomailtakin ja jotkut niistä ovat kotiutuneet pysyvästi.
Sireeni- ja ruusupensaat ovat olleet yleisiä.
– Krassi, elämänlanka, humala, jorriini eli daalia, luettelee Pautio muutamia oman synnyinkotinsa pihakasveja Kauppakadulta.
Paula Pirinen kertoo, että tietoa vanhoista raahelaispihoista on niukasti saatavilla. Monipuolisesta kasvustosta esimerkiksi Seminaarin puutarhassa kertoo se, että 2009 sieltä inventoitiin yli 50 eri lajia.
– Mutta tuskin niitä kaikkia sieltäkään enää löytyy, hän harmittelee.
