Serkkuni Matti Pajula (s.1936) kuoli toissa yönä Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa. Matti oli Heikki Wirsun tyttären Helmin vanhin poika. Hänen isänsä oli Esko Pajula. 

Matti oli sukumme vanhin jäsen ja aktiivinen toimija aina viime vuosiin saakka. Hän osallistui aina sukujuhliimme ja oli usein niiden aktiivinen järjestäjä. Matti ehti vielä digitoida tekemänsä haastattelut sukumme jo edesmenneistä jäsenistä. 

Matin ura kirjailijana alkoi näiden haastattelujen tekemisestä. Hän keräsi aktiivisesti tietoa suvustamme ja käytti niitä myöhemmin taiteellisessa tuotannossaan.  Matin tekemä kuunnelma Heikki Wirsusta (Amerikan Antti, 1975) kiinnosti myös televisioväkeä ja siitä tehtiin televisionäytelmä 1979. Kuunnelmasta ja televisionäytelmästä alkoi Matin ura näytelmäkirjailijana, josta tuli pitkä ja mittava. Kirjoittamisen ohella Matti ohjasi tv-elokuvia ja näytelmiä. Näissä teoksissaan Matti käytti sukumme tarinoita tarinankerronnassaan ja olipa yhdessä hänen ohjaamassa tv-sarjassa tätejämme avustajina. Matti teki elokuvakäsikirjoituksia mm. Mikko Niskasen ja Pekka Parikan kanssa. Matti oli elokuva-ja näytelmäkriitikko aina 1960-luvulta lukien.

Matin muutettua Nilsiää 1970-luvulla hän aktivoitui taiteelliseksi toimijaksi Kuopion suunnalla ja hän oli mm. Kuopion läänin kirjallisuuden läänintaiteilijina 1983-1984. Sen jälkeen hän ohjasi lukuisia teatteriesityksiä Kuopion alueella ja myös Raahessa. Paavo Ruotsalaisesta hän teki useammankin näytelmän. Matin näytelmissä historia oli aina läsnä ja historiallisista tapahtumista hän ammensi uusia näytelmiä.

Ensimmäiset muistoni Matista olivat 1960-luvulla, kun hän kävi kylässä isäni ja äitini luona. Hieman kasvettuani Matti otti minut joskus mukaan elokuviin, joita hän arvosteli kriitikkona. Matti jaksoi valistaa minua elokuvien salaisuuksista ja noilla opeilla minusta on tullut elokuvien suurkuluttaja. Tapasimme Matin kanssa harvakseltaan 1970-1990-luvuilla, mutta joka kerta muistan hänen keskustelleeni kanssani kirjallisuudesta, näytelmistä ja elokuvista. Opin häneltä paljon ko. taiteenaloista ja se auttoi minua ymmärtämään mitä lavoilla ja valkokankailla tapahtui.

Matin järjestettyä ensimmäiset sukukokoukset hän antoi ymmärtää, että hän toivoi minun jatkavan niiden järjestämisiä. Otin kapulan vastaan ja ryhdyin organisoimaan juhlia Matin viitoittamalla tiellä. Ensimmäisen järjestämäni juhlan jälkeen Matti tuli kiittämään tapahtumasta ja se lämmitti minua suuresti. 

Viimeisimmän sukujuhlan yhteydessä teimme sitten paljon yhteistyötä Matin kanssa nauhoitusten digitoinnin yhteydessä. Korkeasta iästä huolimatta Matti suoriutui vaativasta tietoteknisestä tehtävästä lähes täydellisesti. Aivan loppuvaiheessa jokin tekninen ongelma johti siihen, että Matti soitti minulle ja pyysi apua.

Tein matkan Kuopioon vaimoni kanssa ja sovin samalla Matin kanssa, että käyn Nilsiässä häntä neuvomassa tietotekniikassa. Matti muutti siis Nilsiään 1970-luvulla, mutta en ollut siellä kuitenkaan koskaan käynyt. Tapasin Matin ja Helenan heidän tilallansa ja pääsin tutustumaan paikkoihin, missä Matin näytelmät ja käsikirjoitukset olivat syntyneet. Tietokoneongelma saatiin ratkaistua, joten tapaaminen oli menestys ja aineisto saatiin digitoitua ennen sukukokousta.

Matti sai pienen aivoinfarktin, kun hän oli saanut digitoinnin valmiiksi. Hän osallistui sukukokoukseen ja kuunteli esitelmäni Heikki Wirsusta mielenkiinnolla ja katseli, kun hänen tekemiään nauhoituksia jaettiin sukulaisille. 

Soittelin Matille aika-ajoin sukukokouksen jälkeen, mutta keskustelu hänen kanssaan ei enää kuitenkaan ollut  yhtä terävää kuin aikaisemmin. Yhteydenpitomme hiipui, mutta olen ylpeä siitä, että sain olla mukana tuossa taltioitiprojektissa. 

Hyvää matkaa Matti ja sano sukulaisillemme terveisiä, kun heidät tapaat.