Paavon kuvaus Olgasta ja Heikistä

Olga, Heikki. Annu ja Paavo

Siikajoen kappalainen

Markku Pajula ja Paavo Paution kertoivat tositarinan Siikajoen kappalaisesta, joka oli hieman (lievä ilmaisu) viinaan menevä. Kappalainen oli ryypiskelyt muutaman samanhenkisen ystävänsä kanssa kylillä ja jossain vaiheessa viina oli loppunut kuten se varsin usein käy iloisessa seurassa. Kappalaisella oli kuitenkin ratkaisu ongelmaan ja hän kutsui ystävänsä kirkon sakastiin juhlimaan. Ilta venähti varsin myöhään ja ystävät poistuivat yksi kerrallaan. Kappalainen lähti myös pois sakastista, sillä seuraavana päivänä oli kirkossa hautajaiset ja ei ollut oikein soveliasta, että kappalainen olisi jäänyt nukkumaan sakastiin. Lisäksi hänen piti olla soittamassa hautajaisissa. Kappalainen lähti kotiinsa nukkumaan ja oikaisi hautausmaan halki. Pimeässä ja hiukan humalassa kappalainen astui kuitenkin pääkäytävältä sivuun sillä seurauksella, että hän putosi hautaan, jonne oltiin tuomassa arkkua seuraavana aamuna. Hauta oli niin syvä, että ilman apua kappalainen ei haudasta päässyt ylös. Aamulla hautajaisväki ja pappi odottivat jonkin aikaa kappalaista soittamaan virsiä, mutta ilman tulosta. Pappi siunasi vainajan ja arkkua lähdettiin kuljettamaan haudalle, josta kuului kappalaisen avunhuudot. Kappalaiselle laskettiin tikkaat hautaan ja kylmettynyt mies nousi haudan reunalle. Hämmentyneen hautajaiväen katsellessa kappalainen vilkaisi ympärillensä ja katsoi muita hautoja ja totesi: Olenko minä ainoa, joka nousen kuolleista. Tämän todettuaan hän käveli tyynesti hautausmaan portille ja käveli kotiinsa.

Tarinasta on tehty laulu ja Paavo on lupautunut toimittamaan laulun sanat näille sivuille.

Paavo Pautio: Vihasin äitiä

Paavon muistoja Rantakadun talosta ja osuuskaupasta

Markku Pajulan muistoja Heikki Wirsusta

Markku Pajula (Heikki Wirsun tyttären Helmin poika) kävi viime viikonvaihteessa kylässä täällä Helsingissä ja yövyimme vt. päätoimittajan ja hänen vaimonsa mökillä Vihdissä kolme yötä. Lauantaina 9.8 kävimme Tallinnassa lyhyellä vierailulla yhdessä Paavo Paution kanssa. Saunomisen ja matkustelun yhteydessä Markku kertoi muutaman tarinan, jotka on syytä lisätä tänne sukulehteen.

Heikki Wirsu oli kaivoksessa Hancockissa lähellä Kanadan rajaa. Hancock-nimisiä paikkoja on USAssa useita, mutta ilmeisesti paikka on yllä olevassa kartassa oleva (A). Vuosisadan vaihteen Hancock oli varsin hurja paikka kertoi Heikki, sillä tuolloin kaupungissa tai silloisessa kylässä ei ollut kuin kaivostyöläisiä. Silti kaupungissa oli yli 70 kapakkaa, jotka tarjosivat kotipolttoista viinaa janoisten juotavaksi. Heikki kertoi, että kapakoissa oli erityisiä "selviämishuoneita", jonne liian päihtyneet asiakkaat vietiin. "Selviämishuoneita" hallitsivat isot neekerit (nykyisin heitä sanotaan mustiksi), jotka nostivat humaltuneet asiakkaat jaloista ylös ja ravistivat niin kauan, että arvotavarat (kellot ja kolikot ym.) kolisivat lattialle. Aamulla asiakas lähti pois kapakasta putipuhtaana. Markku kysyi Heikiltä joutuiko hän koskaan tuollaiseen huoneeseen, mutta Heikki sanoi osanneensa varoa niitä.

Hancock (MI) olisi siis varsin hurja paikka ja siellä vallitsivat villin lännen lait. Heikki kertoi, että jokaisella miehellä oli "rolinki" eli ase, jota pidettiin vyöllä siltä varalta, että joku olisi tullut pyytämään palkkarahoja omakseen. Heikillä oli oma ase. "Rolinki" oli rullarevolter Browling, joka kääntyi suomalaisten suussa "rolinkiksi". Browling oli rullarevolveri, joka on meille tullut tutuksi lännenelokuvista.

Paavo ja Piku

Paavo Pautio ja hänen lempihevosensa Piku joskus 1930-luvun puolivälissä