Siikajoen kappalainen

Markku Pajula ja Paavo Paution kertoivat tositarinan Siikajoen kappalaisesta, joka oli hieman (lievä ilmaisu) viinaan menevä. Kappalainen oli ryypiskelyt muutaman samanhenkisen ystävänsä kanssa kylillä ja jossain vaiheessa viina oli loppunut kuten se varsin usein käy iloisessa seurassa. Kappalaisella oli kuitenkin ratkaisu ongelmaan ja hän kutsui ystävänsä kirkon sakastiin juhlimaan. Ilta venähti varsin myöhään ja ystävät poistuivat yksi kerrallaan. Kappalainen lähti myös pois sakastista, sillä seuraavana päivänä oli kirkossa hautajaiset ja ei ollut oikein soveliasta, että kappalainen olisi jäänyt nukkumaan sakastiin. Lisäksi hänen piti olla soittamassa hautajaisissa. Kappalainen lähti kotiinsa nukkumaan ja oikaisi hautausmaan halki. Pimeässä ja hiukan humalassa kappalainen astui kuitenkin pääkäytävältä sivuun sillä seurauksella, että hän putosi hautaan, jonne oltiin tuomassa arkkua seuraavana aamuna. Hauta oli niin syvä, että ilman apua kappalainen ei haudasta päässyt ylös. Aamulla hautajaisväki ja pappi odottivat jonkin aikaa kappalaista soittamaan virsiä, mutta ilman tulosta. Pappi siunasi vainajan ja arkkua lähdettiin kuljettamaan haudalle, josta kuului kappalaisen avunhuudot. Kappalaiselle laskettiin tikkaat hautaan ja kylmettynyt mies nousi haudan reunalle. Hämmentyneen hautajaiväen katsellessa kappalainen vilkaisi ympärillensä ja katsoi muita hautoja ja totesi: Olenko minä ainoa, joka nousen kuolleista. Tämän todettuaan hän käveli tyynesti hautausmaan portille ja käveli kotiinsa.

Tarinasta on tehty laulu ja Paavo on lupautunut toimittamaan laulun sanat näille sivuille.