Pekka ja kuhmu

Kävimme yleensä Helsingistä Raahessa kesäisin, mutta jostakin syystä talvella 1966 tai 1967 lähdimme isäni ja äitini kanssa Raaheen. Matkasta minulle ei jäänyt muuta mieleen kuin se, että lunta oli aivan mahdottomasti tien varsilla. Rantakatu 52 pihassa puhalsi kova tuuli ja lumi pöllysi. Jostakin syystä lähdin käymään ulkona ja valtava tuulenpuuska tarttui minuun ja heitti portailta maahan. Pääni kolahti portaisiin ja menin hieman sekaisin. Vanhempani ryntäsivät pihalle ja veivät minut sisään. Mummo ja pappa kerääntyivät katsomaan minun vointiani ja muistan mummon sanoneen: painakaa villalla kolahduskohtaa, jotta siihen ei nouse kovin suurta kuhmua. Kuhmusta tuli komea, mutta muistan miettineeni kuinka suuri siitä olisi tullut ilman villalla painamista. Onkohan tästä tehty lääketieteellistä tutkimusta ?

Vt. päätoimittaja Pekka Mukkala

Heikki Wirsun tytär Sirkka Mukkala 1925-2004

Ohessa kuva äidistäni Sirkka Mukkalasta. Kuulin pilven reunalta hänen äänensä: Laita minustakin kuva sinne sukulehteen, mutta käytä sitä kuvaa, joka oli otettu valokuvaamossa. Toive on nyt täytetty.

Wirsu-Anttilan sukua Raahessa ilmeisesti 1967.

Olga ja Heikki ovat keskellä. Anja ja Pentti Nikola ovat takana vasemmalla. Keskellä takana Paavo Pautio ja oikealla takana Mirjam Taipale miehensä ja tyttärensä kanssa (edessä). Edessä ovat Mikko Nikola ja helikopterin laskualustana toimii Heikki Nikola. Ellu on vasemmalla keskellä.

Heikki Wirsu vuonna 1967

Tarja Urosen tarina papan piipputupakasta ja kurkkupastilleista

Sisareni Tarja Uronen täydentää tuota piipputupakkatarinaa ja kertoo lisäksi mitä olivat uskovaisten pastillit.

Pappa poltti vihreää, todennäköisesti yrteistä tehtyä astmatupakkaa. Kävin sitä lapsena ostamassa Raahen apteekista siihen aikaan kun mummola sijaitsi vielä apteetin vieressä. Mummulle piti tuoda samalta reissulta uskovaisten pastilleja. En ollut maistanut niitä moneen vuoteen, kunnes törmäsin niihin jollakin messuilla, jossa eri Suomen kunnat esittelivät matkailukohteitaan. Siellä oli jokin pohjalainen kunta, joka tarjosi maistiaisina niitä samoja pastilleita. Sain myös tietää, että niiden nimenä oli ollut todella kansan suussa uskovaisten pastilli. Niitä valmisti jokin uskovainen perhe, muistaakseni körttiläiset jossain Pohjanmaalla.

Joskus 60-luvulla tulivat astmasuihkeet markkinoille, mutta pappa oli tottunut käyttämään sitä astmatupakkaansa piipussa. Raahesta sitä ei kuitenkaan enää saanut, mutta Helsingistä yliopiston apteekista sitä sai papan kuolemaan saakka. Niinpä äiti kävi ostamassa sitä isot määrät ja lähetti papalle. Tupakka haisi kummalliselta ja se haju on painunut mieleeni mummolan hajuna. Papan käydessä Helsingissä, hän asui meillä. Pappa kävi pannuhuoneessa tupakalla, vaikka äiti kehotti häntä polttamaan sisällä.
"Ei sitä passaa, kun on tulossa pojan ristiäiset", sanoi pappa. Hän kävi jossain kokeissa Helsingin Yliopitollisessa Keskussairaalassa, muistaakseni häneltä otettiin koepala huulesta.

Vt. päätoimittajan huomautus: yllä oleva tarina ristiäisistä ajoittuu syksyyn 1958, jolloin vt. päätoimittaja Mukkala syntyi.