Tarja Urosen tarina papan piipputupakasta ja kurkkupastilleista

Sisareni Tarja Uronen täydentää tuota piipputupakkatarinaa ja kertoo lisäksi mitä olivat uskovaisten pastillit.

Pappa poltti vihreää, todennäköisesti yrteistä tehtyä astmatupakkaa. Kävin sitä lapsena ostamassa Raahen apteekista siihen aikaan kun mummola sijaitsi vielä apteetin vieressä. Mummulle piti tuoda samalta reissulta uskovaisten pastilleja. En ollut maistanut niitä moneen vuoteen, kunnes törmäsin niihin jollakin messuilla, jossa eri Suomen kunnat esittelivät matkailukohteitaan. Siellä oli jokin pohjalainen kunta, joka tarjosi maistiaisina niitä samoja pastilleita. Sain myös tietää, että niiden nimenä oli ollut todella kansan suussa uskovaisten pastilli. Niitä valmisti jokin uskovainen perhe, muistaakseni körttiläiset jossain Pohjanmaalla.

Joskus 60-luvulla tulivat astmasuihkeet markkinoille, mutta pappa oli tottunut käyttämään sitä astmatupakkaansa piipussa. Raahesta sitä ei kuitenkaan enää saanut, mutta Helsingistä yliopiston apteekista sitä sai papan kuolemaan saakka. Niinpä äiti kävi ostamassa sitä isot määrät ja lähetti papalle. Tupakka haisi kummalliselta ja se haju on painunut mieleeni mummolan hajuna. Papan käydessä Helsingissä, hän asui meillä. Pappa kävi pannuhuoneessa tupakalla, vaikka äiti kehotti häntä polttamaan sisällä.
"Ei sitä passaa, kun on tulossa pojan ristiäiset", sanoi pappa. Hän kävi jossain kokeissa Helsingin Yliopitollisessa Keskussairaalassa, muistaakseni häneltä otettiin koepala huulesta.

Vt. päätoimittajan huomautus: yllä oleva tarina ristiäisistä ajoittuu syksyyn 1958, jolloin vt. päätoimittaja Mukkala syntyi.