Olen aina pitänyt murteiden kuuntelemisesta ja Risto oli oiva esimerkki Pohjois-Pohjanmaan murteiden käytöstä. Hänellä oli myös omia sanontoja, joita hän viljeli. Viimeksi olimme Riston kanssa tiiviimmin yhteydessä, kun hänellä oli vaikeuksia purjeveneen nostamisessa. Vene oli jäänyt Kaivopuiston rantaan ja keikkui siellä vielä tammikuussakin. Meri alkoi jäätyä ja Risto pyysi minulta apua. Järjestin veneelle telakointipaikan Eiranrannasta (Kimi Räikkösen silloisen ikkunan alta), jossa veneitä ei normaalisti säilytetä.
Yhteydenpitomme katkesi, kun Risto hukkasi puhelimensa ja vakituisen numeronsa. En enää saanut soittoja häneltä. Kuulin, että hän eleli Kontulassa ja Myllypurossa ja kävinkin muutaman kerran ajelemassa ostoskeskusten ympärillä ja hakemassa Ristoa. En löytänyt miestä. Myöhemmin sain kuulla, että Risto asui asuntolassa Kalliossa. Emme kuitenkaan törmänneet koskaan, vaikka ajoin usein Kalliossa ja juuri niillä kulmilla, joissa Risto liikkui. Risto oli kuitenkin aina mielessäni. Viimeksi hän tuli mieleeni, kun olin seuraamassa Ilmasotaseminaaria ilmailumuseossa Vantaalla. Risto teki 1990-luvulla sähkötyöt museon toiseen halliin ja asui työmaan vieressä asuntovaunussaan. Katselin hallissa sähköjohtoja ja muistelin Ristoa tietämättä, että hän makasi samaan aikaan tajuttomana Meilahdessa.
Risto on poissa, mutta minun mieleeni hän jätti lähtemättömän jäljen. Hän oli kursailematon kansanmies, joka verkkaisilla puheillaan sai kuuntelijan ihastelemaan tarinoitaan ja murrettaan. Veljensä Matin sanoin Risto oli kulkuri, joka ei jättänyt taakseen mitään maallista omaisuutta, mutta hänen henkinen jäämistönsä on minulle hyvin suuri. Oikein hyvää matkaa Risto ja oikein paljon näkemiin !
Serkkusi Pekka
