Paavo heinähuutokaupassa

HEINANTEOSSA VUONNA 1935

"Taman kesan heinankasvu myyvaan Hassisen kevolla Pyhtilantien varressa ensi torstaina klo 6 ip.", seisoi Raahen Seuvusa, viikkoa aikaisemmin. Mina olin paassyt pyorantangolle ja Isa noussut pyoran selekaan ja niin mekin Isan kanssa olimme paikkalla.Antti Pyy tai Prami , varsinaiset meklaarit eivat oleet
,vaan meklarina toimi joku nokkamies. MittailimmeIsan kanssa sarkoja ja arvailimme tulevaaa heinasatoa.Isa , teki korkeimman tarjouksen ja hankki nain meille heinantekoajaksi toita. Isa kaatoi heinikon iltasella niittokoneella muilta toilta ehdittya . Mina sain olla Isan foljyssa. Sarkojen paat oli ensin kasivikatteella avattava .Isa oli tehnyt pojalle pikkuvikatteen ja tera oli oikein Kartion pajassa kallittu. Piti seisoa hajareisin, vasen jalka hieman edessa ja niitettava. Isan niitos teki laajan aukean ja mina tulin perassa pienempaa rinkia tehden. Valilla oli vikate liipattava ja sitakin taitoa koetin opia Isaa matkien.
Me haravamiehet mentiin aamusella kaadettua luokoa katsomaan. Haravoimme pyortanoilta ja ojanvarsista heinikot kohti saran keskustaa ja iltapaivalla heina oli jo sen verran kuivahtanut, etta panimme sen lapposille, pieniin kasoihin.Jos Luojan ilimat olivat myotaiset heinatyot seuraavana aamuna jatkuivat tosi tehokkaasti.
Tulimme hevoskyyvilla Aiti ja sarpimet mukana ja viisi haravamiesta Anja, mina,Sirkka, Ellu ja Siiri, joista Anja oli vasta 5-vuotias. Ellu ja Siiri olivat jo neiti-iassa ja mina ainoana miehenpuolena haravamiehena ensi luokalla kansakoulussa.
Varsinainen urakka oli odottamassa. Lapposet hajotettiin, iltapaivalla luoko oli niin puolikuivaa etta haravoimme sen torveksi saran keskelle ja niin heinaa ruvettiin viemaan latoon rekipelilla talven varalle. Raesuolaa syyvettiin sekaan ja meidan lasten osuus oli olla laossa polokijoina. Se oli usein tukalaa homman, kun heina alkoi yltaa kurkihirteen ja kuiva heina kutitti ja raapi kuivia kinttuja.Toistamiseen samana paivana Aiti oli pistanyt rootingin pystyyn. Oli ruokailtu. Huituamparilla oltiin kayty valillakin janon sammuttamiseksi, ja nyt oli kahaven aika . Avotuli tehtiin lahelle latoa ojan kuppeeseen.Aiti kuuli aina aamusella harakan nauravan ja se tiesi sadetta. Heinat oli saatu kuivina latoon, sadetta ei ollut tullut ja harakannaurulla pelottelu oli vain oiva keino saada vauhtia tyontekoon .
Raahelaisten maanviljelys ja karjanhoito eivat noudattaneet yleisia saantoja. Talossa saattoi olla lehma tai kaksi seminaarilaisen lisaksi, kaupunki oli tehnyt peltotilkuistaan vuosikymmenien sopimuksen vuokraajan kanssa. Niita saattoi ostaa ja myyda kuin omiaan. Maatilkut olivat eri puolilla kaupungin ulkopuolella. Meilla oli kaupungin vuokramaita noin 2,5 hehhtaaria ja ne sijaitsivat Kirkkolahen takana, Antinkankaalla, Salosiin menevan tien varrella hautuumaan kohalla ja Mattilan keto Yritysperan takana.


Suurin osa maista oli ruokaviljalla, vahan heinalla ja talven varalle oli hankittava heinia sielta sun taalta. Nain vuokrattiin esim. Hassisen niittyjen sen kesan heinankasvu.Lato tayttyi heinista ja laskettiin etta elukkaa kohti tarvittiin talven varalle noin 10 heinahakillista. Meilla oli pari lehmaa, jotka kesaisin kavivat kaupungin yleisella laitumella ja yksi tai kaksi hevosta, joten heinaa tarvittiin. Muuta suurusta, apetta tehtiin oljista kasin silippurilla, kaupungin Vanhainkodista haettiin solokkuampari melkein joka ilta, samoin Kauppaklubilta ja viskaalilta.Hoyrypanimolla ajettiin kaljaa ja limunaatia ja saatiin sielta maskia, oluenteossa kaytetyn viljan jatetta ja sehan tuotti maitoa.

Hassisen kevolta vietiin heinantekovehkeet Antinkankaan pellolle, joka oli sina kesanameilla heinalla ja siella oli kolme pitkaa sarkaa odottamassaseuraavaa urakkaa. (7.11.08 paavo Wirsuanttila)
. ja