Markku Pajula in memoriam

Markku Pajula on poissa

Markku Pajula nukkui viime yönä pois Pulkkilan terveyskeskuksessa. Markku oli ollut tajuttomana lähes kaksi viikkoa ennen kuin erkani tästä ajasta ikuisuuteen. Wirsu-Anttila sukulehti esittää suruvalittelunsa Markun lapsille, lapsenlapsille, veljelle Matille ja sisarelle Marjatalle sekä muille sukulaisille.

Markku oli Heikki ja Olga Wirsun tyttären Helmin toiseksi vanhin poika. Hän eli nuoruutensa Rantsilassa, työskenteli rajavartiana itärajalla ja muutti takaisin Rantsilaan jälleen päästyään eläkkeelle hieman yli kymmenen vuotta sitten. Markun harrastuksia olivat metsästys ja kalastus sekä lukeminen.

Opin tuntemaan Markun vasta aikuisiällä. Markku vieraili vanhempieni luona muutaman kerran 1990-luvulla ja siinä samassa yhteydessä Markku myös kävi luonani. Noiden käyntien yhteydessä opin tuntemaan kunnolla Markkua ja samalla minulle avautui näköalaikkuna rehtiin pohjalaiseen erämieheen, jolla oli valtava määrä hienoja tarinoita ja joka kertoi niitä hitaalla temmolla. Markun vierailut ovat jääneet elämään tänne Malmin Sepänmäkeen useina tarinoina, joita olen kertonut ystävällineni ja kavereilleni.

Tässä niistä yksi. Markun ollessa vanhemmillani vierailulla joutuivat Sirkka ja Lasse lähtemään häihin ja Markku jäi yksin asuntoon. Markku päätti lähteä käymään syömään läheiseen pieneen pizzeriaan. Vanhempani tulivat takaisin häistä ja kysyivät missä Markku oli ja kerroin heille hänen olevan syömässä. Äitini pyysi minua hakemaan Markun kotiin ja tein työtä käskettynä. Menin perushelsinkiläisten valloittamaan pieneen pizzeriaan ja tapasin Markun siellä ympärillään kaikki ravitsemusliikkeen asiakkaat. Markku kertoi siellä mielenkiintoisia tarinoitaan asiakkaille ja he kuuntelivat niitä hievahtamatta kuin päiväkotilapset päiväsatuja. Pyysin Markun mukaani ja hän heilautti kättä porukalle, joka jäi hiljaisena miettimään tarinoita. Sellainen Markku oli, sillä hän pystyi hetkessä tekemään tuttavuutta vieraassa ympäristössä uusiin ihmisiin. Tänäkin päivänä minulta kysytään mitä Markulle kuuluu, kun käyn hakemassa pizzaa kyseisestä ravintolasta. Nyt minun on kerrotava heille suruviesti.

Muutama vuosi sitten sain Markun huokutelluksi kylään tänne Helsinkiin. Samalla Markku tuli katsomaan lapsenlastaan Espooseen. Asuimme mökilläni Vihdin Nuuksiossa, saunoimme ja nautimme luonnosta. Noiden päivien aikana keskustelimme paljon ja katsonkin oikein kunnolla tutustuneeni tuon viikonlopun aikana Markkuun. Piipahdimme jopa yhdessä Paution Paavon kanssa Tallinnassa risteilyllä, joka taisi jäädä Markun viimeiseksi ulkomaanmatkaksi. Sovimme, että vierailu uusitaan mahdollisimman pian.

Vierailimme vaimoni kanssa Markun luona pari vuotta sitten, kun ajoimme Rantsilan ohi Lappiin. Joimme kahvit ja juttelimme niitä näitä. Markun liikkuminen oli heikkoa, koska hänen lonkkansa olivat rajavartiohommissa kuluneet. Muuten Markku oli entisensä, verkkaiset tarinat soljuivat matalalla äänellä ja ystävällisesti hän tarjosi pullat ja kahvit.

Pidimme yhteyttä puhelimitse aina muutaman kuukauden välein ja tapasimme vielä yhden kerran kesällä 2010, kun sukumme kokoontui Paavo Paution talon pihalla pienimuotoiseen epäviralliseen kesäkokoukseen. Tuo tapaaminen jäi viimeiseksi Markun kanssa. Soitin Markulle 2 viikkoa sitten ja juttelimme muutaman sanan. Entinen tarinankertoja ei enää jaksanut puhua kovin paljon, mutta tunnisti minut, josta olin hyvin iloinen.

Markku on poissa, mutta muistot hänestä jäävät elämään. Oikein hyvää matkaa Markku.

Pekka Mukkala

serkkusi

Lämsän suvun historiaa Kuusamosta !

Wirsu-Anttilan sukulehti on saanut haltuunsa loistavaa materiaalia Kylmälän tilan vaiheista Kuusamosta aina 1700-luvulta lähtien. Alla olevan hienon tutkimuksen on laatinut Alpo Ervasti ja siihen on kirjoittanut sukuumme liittyvän osion Paavo Pautio. Molemmille kirjoittajille lämpimät kiitokset ja Alpolle syvä kumarrus, että antoi tutkimuksensa tulokset tämän lehden julkaistaviksi. Tämän tekstin julkaisulupa on oiva esimerkki kahden suvun hyvistä suhteista, jotka alkoivat jo vuonna 1904 tilakaupan yhteydessä.

Oheinen teksti kertoo Heikki Wirsun vaimon Olgan sukujuurista Kuusamossa. Pääsemme kurkistamaan Olgan esi-isiin Kylmälän tilalla ja saamme selvityksen Lämsien vaiheista kuuden sukupolven ajalta Kuusamossa. Lukekaa ja nauttikaa !

Hyvää Juhannusta !

Hyvää Juhannusta toivottaa Virsu-Anttilan sukulehti !

Pekan päivä 2011

Vt. päätoimittaja Pekka Mukkala ja hänen vaimonsa Anna-Maija Mukkala saapuvat vierailulle Raaheen Pekan päivän juhlallisuuksiin 20.6-3.7.2011. Tarkoituksena on ainakin käydä risteilyllä, kesäteatterissa, konsertissa ja musikaalissa. Lisäksi tavataan sukulaisia ja ystäviä.

Risto on poissa

Riston poismeno kosketti minua hyvin paljon. Pidimme Riston kanssa yhteyttä aina silloin tällöin joko puhelimitse tai tapaamalla. Risto teki meille sähkötöitä kotona ja mökillä. Aina yhtä avuliaasti, vaikka takana hänellä saattoi olla täysi työpäivä ja pyysin häntä illaksi töihin. Töistä hän ei halunnut pyytää mitään korvausta ja otti rahaa vastaan puoliväkisin.

Olen aina pitänyt murteiden kuuntelemisesta ja Risto oli oiva esimerkki Pohjois-Pohjanmaan murteiden käytöstä. Hänellä oli myös omia sanontoja, joita hän viljeli. Viimeksi olimme Riston kanssa tiiviimmin yhteydessä, kun hänellä oli vaikeuksia purjeveneen nostamisessa. Vene oli jäänyt Kaivopuiston rantaan ja keikkui siellä vielä tammikuussakin. Meri alkoi jäätyä ja Risto pyysi minulta apua. Järjestin veneelle telakointipaikan Eiranrannasta (Kimi Räikkösen silloisen ikkunan alta), jossa veneitä ei normaalisti säilytetä.

Yhteydenpitomme katkesi, kun Risto hukkasi puhelimensa ja vakituisen numeronsa. En enää saanut soittoja häneltä. Kuulin, että hän eleli Kontulassa ja Myllypurossa ja kävinkin muutaman kerran ajelemassa ostoskeskusten ympärillä ja hakemassa Ristoa. En löytänyt miestä. Myöhemmin sain kuulla, että Risto asui asuntolassa Kalliossa. Emme kuitenkaan törmänneet koskaan, vaikka ajoin usein Kalliossa ja juuri niillä kulmilla, joissa Risto liikkui. Risto oli kuitenkin aina mielessäni. Viimeksi hän tuli mieleeni, kun olin seuraamassa Ilmasotaseminaaria ilmailumuseossa Vantaalla. Risto teki 1990-luvulla sähkötyöt museon toiseen halliin ja asui työmaan vieressä asuntovaunussaan. Katselin hallissa sähköjohtoja ja muistelin Ristoa tietämättä, että hän makasi samaan aikaan tajuttomana Meilahdessa.

Risto on poissa, mutta minun mieleeni hän jätti lähtemättömän jäljen. Hän oli kursailematon kansanmies, joka verkkaisilla puheillaan sai kuuntelijan ihastelemaan tarinoitaan ja murrettaan. Veljensä Matin sanoin Risto oli kulkuri, joka ei jättänyt taakseen mitään maallista omaisuutta, mutta hänen henkinen jäämistönsä on minulle hyvin suuri. Oikein hyvää matkaa Risto ja oikein paljon näkemiin !

Serkkusi Pekka

Matti Pajulan hieno puhe Riston hautajaisissa 25.5.2011

Kuva Ristosta vuodelta 2003

Risto Pajula 12.5.1954-16.5.2011

Risto Pajula poistui joukostamme 16.5.2011 oltuaan kolme viikkoa tajuttomana Meilahden sairaalassa. Ristoa jäi suremaan veljet Matti ja Markku sekä Yhdysvalloissa asuva sisar Marjatta ja koko laaja Wirsu-Anttilan suku. Risto siunattiin 25.5.2011 Malmilla.