Markku Pajula in memoriam

Markku Pajula on poissa

Markku Pajula nukkui viime yönä pois Pulkkilan terveyskeskuksessa. Markku oli ollut tajuttomana lähes kaksi viikkoa ennen kuin erkani tästä ajasta ikuisuuteen. Wirsu-Anttila sukulehti esittää suruvalittelunsa Markun lapsille, lapsenlapsille, veljelle Matille ja sisarelle Marjatalle sekä muille sukulaisille.

Markku oli Heikki ja Olga Wirsun tyttären Helmin toiseksi vanhin poika. Hän eli nuoruutensa Rantsilassa, työskenteli rajavartiana itärajalla ja muutti takaisin Rantsilaan jälleen päästyään eläkkeelle hieman yli kymmenen vuotta sitten. Markun harrastuksia olivat metsästys ja kalastus sekä lukeminen.

Opin tuntemaan Markun vasta aikuisiällä. Markku vieraili vanhempieni luona muutaman kerran 1990-luvulla ja siinä samassa yhteydessä Markku myös kävi luonani. Noiden käyntien yhteydessä opin tuntemaan kunnolla Markkua ja samalla minulle avautui näköalaikkuna rehtiin pohjalaiseen erämieheen, jolla oli valtava määrä hienoja tarinoita ja joka kertoi niitä hitaalla temmolla. Markun vierailut ovat jääneet elämään tänne Malmin Sepänmäkeen useina tarinoina, joita olen kertonut ystävällineni ja kavereilleni.

Tässä niistä yksi. Markun ollessa vanhemmillani vierailulla joutuivat Sirkka ja Lasse lähtemään häihin ja Markku jäi yksin asuntoon. Markku päätti lähteä käymään syömään läheiseen pieneen pizzeriaan. Vanhempani tulivat takaisin häistä ja kysyivät missä Markku oli ja kerroin heille hänen olevan syömässä. Äitini pyysi minua hakemaan Markun kotiin ja tein työtä käskettynä. Menin perushelsinkiläisten valloittamaan pieneen pizzeriaan ja tapasin Markun siellä ympärillään kaikki ravitsemusliikkeen asiakkaat. Markku kertoi siellä mielenkiintoisia tarinoitaan asiakkaille ja he kuuntelivat niitä hievahtamatta kuin päiväkotilapset päiväsatuja. Pyysin Markun mukaani ja hän heilautti kättä porukalle, joka jäi hiljaisena miettimään tarinoita. Sellainen Markku oli, sillä hän pystyi hetkessä tekemään tuttavuutta vieraassa ympäristössä uusiin ihmisiin. Tänäkin päivänä minulta kysytään mitä Markulle kuuluu, kun käyn hakemassa pizzaa kyseisestä ravintolasta. Nyt minun on kerrotava heille suruviesti.

Muutama vuosi sitten sain Markun huokutelluksi kylään tänne Helsinkiin. Samalla Markku tuli katsomaan lapsenlastaan Espooseen. Asuimme mökilläni Vihdin Nuuksiossa, saunoimme ja nautimme luonnosta. Noiden päivien aikana keskustelimme paljon ja katsonkin oikein kunnolla tutustuneeni tuon viikonlopun aikana Markkuun. Piipahdimme jopa yhdessä Paution Paavon kanssa Tallinnassa risteilyllä, joka taisi jäädä Markun viimeiseksi ulkomaanmatkaksi. Sovimme, että vierailu uusitaan mahdollisimman pian.

Vierailimme vaimoni kanssa Markun luona pari vuotta sitten, kun ajoimme Rantsilan ohi Lappiin. Joimme kahvit ja juttelimme niitä näitä. Markun liikkuminen oli heikkoa, koska hänen lonkkansa olivat rajavartiohommissa kuluneet. Muuten Markku oli entisensä, verkkaiset tarinat soljuivat matalalla äänellä ja ystävällisesti hän tarjosi pullat ja kahvit.

Pidimme yhteyttä puhelimitse aina muutaman kuukauden välein ja tapasimme vielä yhden kerran kesällä 2010, kun sukumme kokoontui Paavo Paution talon pihalla pienimuotoiseen epäviralliseen kesäkokoukseen. Tuo tapaaminen jäi viimeiseksi Markun kanssa. Soitin Markulle 2 viikkoa sitten ja juttelimme muutaman sanan. Entinen tarinankertoja ei enää jaksanut puhua kovin paljon, mutta tunnisti minut, josta olin hyvin iloinen.

Markku on poissa, mutta muistot hänestä jäävät elämään. Oikein hyvää matkaa Markku.

Pekka Mukkala

serkkusi