Omat ensimmäiset muistikuvani Anjasta ovat Heikin ja Olgan kotipihalta Rantakadulta 1960-luvulta. Pentti ja Anja asuivat pihamökissä ennen kuin muuttivat omaan taloonsa Lehmirannankadulle, jossa minulla oli kunnia vierailla useita kertoja. Anjan ja Pentin luona oli aina mukava käydä, sillä vieraanvaraisuus oli erittäin lämmintä. Kahvipöytään Anja taikoi erilaisia herkkuja, vaikka joskus tulimme yllättäen käymään. Vieraat otettiin vastaan kursailematta ja keskustelu sujui mutkattomasti eri aiheita sivuten. Anjalla oli hyvä huumorintaju ja hänen naurunsa on jäänyt hyvin mieleeni.
Anja viihtyi kotonaan ja ennen kaikkea Raahessa. Olin paikalla muutaman kerran kun Anja ja Pentti vierailivat Helsingissä. Normaalien vierailukuvioiden jälkeen Anjalle tuli nopeasti halu päästä takaisin Raaheen. Hän oli niitä ihmisiä, jota ei voisi ollut koskaan voinut kuvitella muuttavan pois Raahesta. Raahessa oli koti, perhe, sisarukset ja ystävät, jotka olivat Anjan elämän perusta.
Jäätyään eläkkeelle Anja alkoi maalata. Nopeassa tahdissa syntyi lukuisa määrä hienoja maalauksia, joita hän lahjoitti pojilleen ja sukulaisilleen. Meilläkin on noita Anjan maalauksia, joista viime kesänä koottiin näyttely Anjan veljen Paavo Paution toimiessa primus motorina ja muun suvun auttaessa näyttelyn järjestelyissä. Anjan innoittamana äitini Sirkka alkoi myös maalata. Anjan maalaamisen katkaisi julmasti parkinsonin-tauti, joka ei enää mahdollistanut siveltimen pitämisen kädessä.
Sairastuminen vaikeutti Anjan elämää huomattavasti. Muistan kuitenkin viimeisen vierailuni Lehmirannakadulla muutama vuosi sitten. Anja toimi emäntänä kuin ennen vanhaan, vaikka tavarat pysyivät heikosti kädessä, mutta nauru hersysi vanhaan malliin.
Muutto vanhainkotiin lopetti vierailut Lehmirannankadulla, mutta tapasin Anjan useita kertoja vanhainkodissa ja Paution Paavon kotipihalla. Kulkeminen oli heikkoa ja puhekin hieman epäselvää, mutta ajatus juoksi edelleen kirkkaasti. Sisarusten välisistä suhteista kertoo hyvin se, että sekä vanhempi sisar Mirja, että veli Paavo huolehtivat omalta osaltaan Anjasta hänen vanhainkotivuosinaan. Muistan hyvin kuinka Paavo oli hakenut Anjan helteisenä kesäpäivänä käymään pihallaan ja oli laittanut Anjan lepäämään viileään aittaan. Mirja saatiin houkuteltua samaan vanhainkotiin sillä syyllä, että hän pitäisi huolta Anjasta ja niin myös Mirja teki. Anjan ei tarvinnut olla yksin vanhainkodissaan, sillä hänen ympärillään olivat pojat Heikki ja Mikko perheineen ja iso osa Wirsu-Anttilan suvusta, joista suurin osa asuu edelleen Anjan rakastamassa Raahessa.
Hyvää matkaa Anja ja kiitos kaikesta.
Pekka Mukkala
