Suvun samovaari

Samovaari on ollut mökkimme takan päällä lähes kaksikymmentä vuotta. Yläosa puuttuu ja kyljet ovat saaneet kolhuja lukuisissa muutoissa. Kantokahvat ovat vielä jäljellä ja jalusta kannattelee samovaaria hyvin, mutta yleisilme on hieman nuhjuinen. Samovaarin materiaali on ilmeisesti messinkiä. Tämä elämää nähnyt samovaarin alaosa on perheemme vanhin hallussa oleva esine, mutta mikä on sen tarina ?

Äidin puoleinen sukuni on kotoisin Kuusamosta, jossa isoäitini isä Simo Lämsä omisti 700- hehtaarin suuruisen tilan, joka rajoittui Venäjän rajaan. Lämsän esi-isät olivat tulleet Kuusamoon jo 1670-luvulla, joten he olivat ensimmäisiä Kuusamon ei-saamelaisia asukkaita. Lämsän suku ehti asua Kuusamossa noin 235 vuotta, mutta viime vuosisadan alussa he muuttivat Kuusamosta länsirannikolle Siikajoelle. Samovaari lienee hankittu jo 1800-luvun lopulla, kun Simo Lämsä kävi Venäjän puolella kauppareissulla. Hinnan on täytynyt olla melko korkea.

Miksi 700-hehtaarinen tila ei elättänyt Simo Lämsän perhettä ? Lämsän omistama Kylmälän tila oli nimensä mukaan hallalle altista aluetta, joka saattoi viedä koko vuoden sadon. Kuusamossa oli 1900-luvun alussa kaksi peräkkäistä hallavuotta, jotka kavensivat Lämsän perheen elinmahdollisuuksia. Suuresta tilakoosta huolimatta metsää ei voitu myydä, koska Kylmälän tila oli 35 kilometrin päässä Kuusamon keskustasta ja tietä ei tuohon aikaan ei vielä ollut ja vesistöjen kautta puukuljetukset eivät olleet mahdollisia. Simo Lämsälle tuli mitta täyteen ja hän päätti muuttaa Raahen lähelle Siikajoelle, johon hän oli tutustunut markkinareissuillaan. Tila myytiin Ervastin suvulle, jonka hallussa se edelleen on ja siellä toimii mm. matkailualan yritys. 

Samovaari pakattiin muuttokuormaan, jossa se keikkui noin 270 kilometrin matkan Siikajoelle. Tila oli Kylmälää pienempi, mutta se takasi kuitenkin suurelle perheelle kohtuullisen toimeentulon. Tilan päärakennus on edelleen Siikajoella, vaikka sitä on aikojen kuluessa muokattu. 

Seuraavan kerran samovaari muutti, kun Simo Lämsä siirtyi 1920-luvulla vanhoilla päivillään Raaheen tyttärensä Olga ja Heikki Wirsun omistamaan kiinteistöön. Simo Lämsä kuoli Raahessa 1930-luvulla ja Olga Wirsu peri osan isänsä omaisuudesta. Samovaaria säilytettiin ilmeisesti Heikki ja Olga Wirsun kiinteistössä Rantakadulla Raahessa aina siihen asti kunnes Olga ja Heikki Wirsu kuolivat kesällä 1968. Perinnönjaon yhteydessä samovaari tuli äidilleni. Epämääräinen esine ei sopinut äitini esteettiseen makuun, joten sijoitti sen ulos rivitalon pihalle hieman piiloon katseilta. Onneksi äitini ei kuitenkaan heittänyt samovaaria pois.

Löysin samovaarin ajaessani vanhempieni nurmikkoa 1990-luvulla ja sain tietää sen tarinan.

Vanhempani kuolivat 2000-luvun alussa ja tyhjentäessäni heidän asuntoaan muistin vanhan samovaarin. Löysin sen samasta paikasta, missä olin sen viimeksi nähnyt. Otin samovaarin kainalooni ja vein sen mökillemme Vihtiin. Nyt se on takan päällä muistuttamassa sukumme historiasta. Käyttöäkin sille on, sillä siihen on varastoitu kynttilöitä, joita käytetään pimeänä aikana luomaan tunnelmaa. Tämän kirjoituksen myötä toivon, että poikani säilyttävät tuon vanhan samovaarin, joka on kulkeutunut Kuusamon-Siikajoen-Raahe-Helsingin kautta Vihtiin.