KUKA SE MEILLÄ PUUT SÄRKI
PUULIITERIIN OLI TUOTU SANTAHOLOMALTA KILIPUKOITA JA RIMOJA. KAIKEN KUKKURANA OLI VANHA VALKOISEKSI MAALATTU PINNASÄNKY RIMOJEN PÄÄLLÄ. VANHA KUSTAVILAINEN LEIKKAUKSINEEN JA JA UURNINEEN. JÄLKEENPÄIN KUULIN ETTÄ TOSI ARVOKAS. OLI OIKEA TYYLIHUONEKALU AJANKOLHIMA JA PATINOIMA.
SEN OLIN KUULLUT AIKUISTEN SUUSTA, ETTÄ SIIRI OLI SANONUT."Kun minä tästä pesästä lahen, muuta en ota kun tuon sängyn"
KEUHKOTAUTI VEI SIIRIN 24-VUOTIAANA TAIVAAN PIELUKSILLE. OLI KEVÄÄLLÄ VALMISTUNUT KANSAKOULUNOPETTAJAKSI JA NIITTOMIES TULI HEINÄKUUSSA. . SÄNKY LOJUI NYT TARPEETTOMANA LIITERISSA,
ÄITI LÖI SEN PUIKSI , POLTTI HELLAPUINA JA LIEVENSI SILLÄ ÄIDINSURUA, KUN RAKKAIMMAN LAPSENSA MENETTI.
"Kaikki muut olisin antanut ennen Siiriä", oli äiti sanonut (paavo Wirsu-Anttila 1.1. 09)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti