Joulu Raahessa

Paavo Paitio vahvisti allekirjoittaneen joulumuistelun. Vietin Raahessa joulun 1967. Emme yöpyneet ainakaan Rantakadulla (vinttihuoneet olivat kesähuoneita), mutta olimme ilmeisesti yötä Ellulla. Jouluaaton olimme Rantakadulla, jonne suku kokoontui. Voisiko Mikko tai Heikki varmistaa oliko joulupukkina Pentti ?

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA

Wirsuanttila blogi toivottaa Hyvää Joulua Ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille suvun jäsenille ja lukijoille. Ensi vuonna jatkamme mm. selvityksellä suvun nimen vaihdosyrityksistä, joita Mikko Nikola on kaivanut arkistoista.

Pekka Mukkala
vt. päätoimittaja

Joulu Raahessa 1960-luvulla

Luettuani Paavon kirjoittaman joulutarinan mieleeni palasivat muistot 1960-luvusta ja joulusta Raahessa. Muistini saattaa heittää, mutta saataa olla, että vietimme yhden joulun Raahessa 1960-luvulla, kun Heikki ja Olga vielä elivät. Mikä vuosi se oli ? Todennäköisesti 1960-luvun puolivälin jälkeen. Vuosi saattoi olla 1967, sillä mielestäni ajoimme Raaheen uudella Saabilla, jonka isäni osti vuonna 1967 ja jolla hän uskalsi lähteä talvella ajamaan tuon matkan. Muistan paksut kinokset (ilmeisesti talvi 1967-1968 oli varsin luminen), kovan tuulen. Hämärästi on mieleeni jäänyt joulupukki, joka ei ollut aivan pääkaupungin "standardien" mukainen, parta harmaa ja punainen nuttu puuttui (olisiko ollut Nikolan Pentti ?). Lahjoja en muista, ilmeisesti niitä ei otettu kovin paljoa mukaan, koska Saab 96:n tavaratilat olivat aika pienet. Muita jouluja en ole Raahessa viettänyt.

Paavo Paution joulutarina

"NO, EI JOO POJALLA ENÄÄ KOTI-IKAVÄÄ"
Kesäloma oli alkamassa. Pitkä kesä oli odottamassa Raahessa ja niin minulla ei ollut palavaa kiirettä Helsingin huvielämästä hiljaiseen Raaheen. Isän ikävä, odottamisen aika oli venynyt parilla viikolla."

"No, ei oo pojalla enää koti-ikävää" Se oli lempeä huomautus Isän puheissa,
ei moite, joka kuitenkin on jäänyt sisimpääni, koskapa sen taaskin
muistan, kun ihmiset puhuvat jouluvietosta ja sen merkityksestä
perheenjäsenten yhteenkuuluvaisuudelle. Sen sijaan joulun aikaan olin
joulunviettoon heti valmis.

Pohjanmaan junan makuuvaunu johdatti tuhlaajapojan kotiin. Sisareni
olivat naimisissa kukin tahoillaan ja äidin toive:" Kun saisi nuo
jokaisen jalolleen" oli toteutunut. Joulunaika oli sukumme
keskuudessa kuin kulkutauti joka tarttui jokaiseen, ja jokainen
halusi olla Isän ja Äidin, lapsuudenajan joulunvietossa mukana. Oltiin
tässä ja nyt.

Olimme kaikki köyhiä. Lahjojen laadulla ei ollut niinkään väliä.
Kuka sai nenäliinapaketin, kuka joululiinan. Kuka koulun käsityötunnilla
tehdyn patalapun. Antamisella oli väliä. Isälle ja Äidille juhlan riemua
lisäsivät lastenlasten kirkkaat silmät ja jännitys joulupukin tulosta.

Aamulla meitä nuoria nukutti, mutta joulukirkkoon oli mentävä. Äiti oli
siinä asiassa perheenpää ja häntä oli toteltava. Isänkin oli joulun
kunniakasi laitettava "nettain" kaulaan. Emme olleet uskovaisia
kuten äiti. Hän kuunteli joulusaarnaa hartaana ja talletti joka sanan
sisimpaansa kuten Maria aikoinaan. Me sensijaan todella väsyneinä ja kuuliaisina
kirkonpenkissä istuimme, emmekä muistaneet papin saarnasta niin sanan sanaa. Olimme oppineet jouluevankeliumin jo lastentarhassa ulkoa ja se oli satu muiden
satujen joukossa. Meidän ajatukset palasivat aattoiltaan, kuusen ympärillä
pyörimiseen, johon lapset meidät innostivat. Joululaulut soivat ja
harmoni pauhasi salin nurkassa.

Olin saapunut ajoissa kotiin. Isä oli saanut kovan pakettinsa ja
äiti kantoi saamiaan kukkia ja jouluherkkuja porstuan viileään.
pp

Mielenkiintoinen yhteydenotto Irene Juuson koulutoverilta

Menneellä viikolla minuun otti yhteyttä vanha raahelainen Aune Torkkeli, joka kertoi olleensa Irene Juuson koulutoveri. Kysyin Aunelta kuinka hän sai minun tietoni ja vastaus tuli topakasti: Internetistä tietysti ! Hämmästyin hiukan, kun sain kuulla Aunen iän (89 vuotta). Tytär käy Aunen puolesta internetissä ja kertoo hänelle ajankohtaisista asioista. Kysyin Aunelta tunteeko hän Paution Paavon (81 vuotta) ja hänen vastauksensa oli, että Paavo on sen verta nuorempi, että hän ei Paavoa tunne. Keskustelimme muutaman hetken ja Aune kertoi Irenen olleen jo kouluaikoina taiteellisesti lahjakas. Hän mm. maalasi koulun penkinpainajaisajoja varten suuren freskon, jossa oli erittäin yksityiskohtaisesti jokaisesti oppilaasta jokin kouluajoilta mieleen jäänyt tapahtuma. Aunen kohdalla se oli Raahen elokuvateatterin sisäänkäynti ja erään upseerin hahmo. Aunella on Irenen tekemät kahvikupit, joista hän lähetti kuvan Raahen museolle.

Irene Juuso, raahelainen posliinimaalari

Irene Juuson näyttely avataan 6.8.2009 Soveliuksen talossa Raahessa. Näyttely on auki elokuun 28 päivään saakka. Irene Juuso oli raahelainen posliinimalari, joka työskenteli Arabian tehtailla Helsingissä. Irene oli Olgan ja Heikin tyttären Sirkka Mukkalan ja hänen miehensä Lauri Mukkalan perhetuttu. Taiteellinen Irene Juuso maalasi myös paljon tauluja ja hän lahjoitti teoksiaan Sirkalle ja Laurille. Nyt osa noista teoksista on nähtävillä Soveliuksen talossa. Perimätiedon mukaan Irene maalasi Urho Kekkoselle kahviastiaston, joka lahjoitettiin valtiovierailulla lahjana valtion päämiehelle. Mistä valtiosta on kyse, ei ole tiedossa. Käykää katsomassa tuota näyttelyä.

Veerat

Sain allaolevan hienon kuvan serkultani Paula Viitaselta, joka on toukokuussa edesmenneen Olgan ja Heikin tyttären Elina Tammisen ainoa tytär. Kuvassa on 1900-luvulla syntynyt Veera Pekuri ja 2000-luvulla syntynyt Veera Viitanen. Vanhempi Veera ehti kokea Venäjän tsaarin Nikolai II vallan, ensimmäisen maailmansodan, vuoden 1918 sisällissodan, lapuanliikkeen, talvisodan, jatkosodan, Lapin sodan, jälleenrakennuksen ja pula-ajan, Paasikiven ja Kekkosen ajan, kuukävelyn, Berliinin muurin murtumisen, kommunismin hajoamisen, tietoyhteiskunnan synnyn ja Suomen liittymisen Euroopan Unioniin. Mitä pienellä Veera Viitasella on edessä, emme tiedä, mutta toivomme, että hänen ei tarvitsisi kokea samanlaisia sotia, joita vanhempi Veera joutui kokemaan. Mallia nuorempi Veera voisi ottaa vanhemman Veeran lämpimästä suhtautumisesta lähimmäisiin ja uutterasta työnteosta, jota vanhempi Veera joutui tekemään elättääkseen yksinhuoltajana kolmea lastaan.

Veera Pekuri ja Veera Viitanen, ikäeroa 94 vuotta !

Veera Pekuri 1914-2009

Veera Pekuri on poissa

Olgan ja Heikin tytär Veera Pekuri kuoli tänään Raahessa 94 vuoden iässä. Heinäkuussa Veera olisi täyttänyt 95-vuotta. Tapasin Veeran toukokuussa, kun hän oli sairaalassa. Vaikka fyysinen kunto oli jo tuolloin heikko, henkisesti hän oli erittäin terävässä kunnossa. Veera kyseli perheemme kuulumisista ja muisti hyvin mm. poikiemme nimet. Tuolloin Veera jo ilmaisi toiveensa päästä Taivaan Isän huomaan ja nyt tuo toive on toteutunut. Veeraa jää kaipaamaan lapsien ja lasten lapsien lisäksi koko Wirsun laaja suku.

Elina Tamminen 1921-2009

Elina Tamminen on poissa

Toukokuun alussa tuli Raahesta suruviesti. Yksi Heikin ja Olgan tyttäristä Elina Tamminen nukkui pois 6.-7.5 välisenä yönä 88-vuoden iässä. Elina haudattiin Raaheen 23.5.2009 miehensä Oskarin viereen. Muistopuheissa nousi esiin Elina sydämellisyys ja aktiivinen toiminta eri järjestöissä. Elina teki työuransa verohallinon palveluksessa. Allekirjoittanut asui Elinan luona vuonna 1968 yhden kuukauden, joten Elinasta jäi minulle erittäin lämpimät muistot. Elinaa jäivät kaipaamaan tytär Paula perheineen ja neljä sisarusta sekä laaja suku ja ystäväpiiri.

Kuka se meillä puut särki

KUKA SE MEILLÄ PUUT SÄRKI



PUULIITERIIN OLI TUOTU SANTAHOLOMALTA KILIPUKOITA JA RIMOJA. KAIKEN KUKKURANA OLI VANHA VALKOISEKSI MAALATTU PINNASÄNKY RIMOJEN PÄÄLLÄ. VANHA KUSTAVILAINEN LEIKKAUKSINEEN JA JA UURNINEEN. JÄLKEENPÄIN KUULIN ETTÄ TOSI ARVOKAS. OLI OIKEA TYYLIHUONEKALU AJANKOLHIMA JA PATINOIMA.

SEN OLIN KUULLUT AIKUISTEN SUUSTA, ETTÄ SIIRI OLI SANONUT."Kun minä tästä pesästä lahen, muuta en ota kun tuon sängyn"

KEUHKOTAUTI VEI SIIRIN 24-VUOTIAANA TAIVAAN PIELUKSILLE. OLI KEVÄÄLLÄ VALMISTUNUT KANSAKOULUNOPETTAJAKSI JA NIITTOMIES TULI HEINÄKUUSSA. . SÄNKY LOJUI NYT TARPEETTOMANA LIITERISSA,

ÄITI LÖI SEN PUIKSI , POLTTI HELLAPUINA JA LIEVENSI SILLÄ ÄIDINSURUA, KUN RAKKAIMMAN LAPSENSA MENETTI.

"Kaikki muut olisin antanut ennen Siiriä", oli äiti sanonut (paavo Wirsu-Anttila 1.1. 09)